Katselet mobiililaitteille optimoitua versiota, mutta et näytä käyttävän mobiililaitetta. Klikkaa tästä jos haluat siirtyä normaalille sivustolle.

Etusivu




Säätiön perustaja Rakennusneuvos
Tauno Tönning

Tauno Tönningin syntymästä 100 vuotta.

Hintan työläismökin pojasta tieteen mesenaatiksi.

Tauno Tönning raivasi omalla yritteliäisyydellään, tarmokkuudellaan, kovalla työllä ja omien sanojensa mukaan myös onnella, tien rakennusteollisuusjohtajaksi pohjoissuomalaisten rakentajien eturiviin. Hänen toimintansa tuotti myös varallisuutta, jota hän halusi käyttää pohjoissuomalaista talouselämää tukevaan tutkimustoimintaan. Hänen perustamastaan säätiöstä on kehittynyt erityisesti Oulun yliopiston tutkimustoiminnalle vankka, pitkäjänteinen ja kasvava tukija. Tänään tämän tieteen mesenaatin syntymästä on kulunut 100 vuotta.

Tämä esitykseni perustuu pankkiasiakkuudesta 1960 luvulla alkaneeseen tuttavuuteen, sekä Tauno Tönningin ajatusten toteuttamiseen säätiöyhteistyössä eli yhteensä 50 vuoden ajanjaksoon. Eläkevuosinaan hän innostui hyvän muistinsa tukemana kirjoittamaan, ja varsinkin ensimmäisestä omakustanteesta ” Ollutta ja mennyttä” olen saanut runsaasti apua.

Tauno Tönningin vanhemmat, kirvesmies Johan Tönning ja hänen vaimonsa Birgitta asuivat Hintanperällä pienessä mökissä. Sukututkimuksen mukaan isänpuoleinen esi-isä oli nuori sotilas, v. 1710 syntynyt Christ Jeronimus Tönning nykyisestä Saksan Vorpommernista, Tönning-nimisestä kaupungista. Tämä Pohjois-Saksassa sijaitseva alue oli vielä tuolloin Ruotsille kuuluvaa Pommeria. Tauno on käynyt Tönningin kaupungissa kahdesti juuriaan tavoittelemassa, ja olenpa käynyt siellä minäkin. Esi-isä Christ Tönning siirrettiin Tönningin kaupungista vuonna 1737, jolloin Ruotsi oli sen Suuressa Pohjan sodassa menettänyt, ruotusotilaaksi Lumijoelle. Hän perusti sinne perheen. Sen jälkeläiset ovat siirtyneet myöhemmin Muhokselle, josta Tauno Tönningin sukuhaara on 1800-luvun lopulla siirtynyt silloiselle Oulujoelle, nykyiseen Ouluun.

Taunon kotipaikka oli 7000 m2, itse raivattu torppa, joka itsenäistettiin Lex Kallion perusteella.

Hintan mökkiläisten tavoin Taunonkin perheessä hankittiin 1900-luvun alkupuolella ansiotuloja pääasiassa teollisuustöistä. Lisätoimeentuloa saatiin pitämällä pientä karjaa ja kasvimaata. Esikoispoika Taunokin totutteli jo ennen kouluikää työntekoon perunamaan hoidossa ja heinien hankinnassa lehmille. Tauno muisteli äidillä olleen jatkuvasti iso varasto tekemättömiä töitä hänen varalleen.

Tauno aloitti koulunkäyntinsä Laanilan kansakoulussa. Yläkansakoulussa oli sitten valittava, käydäkö kansakoulu loppuun, vai mennäkö oppikouluun. Isän mielestä koulut eivät olleet työläisen lapsia varten. Äiti asettui oppikouluun haluavan Taunon puolelle. Isä suostui kädenväännön jälkeen sillä edellytyksellä, että poika hankkii kesän aikana kaikki ne rahat, jotka koulumenoihin, kuten kirjojen ja vaatteiden ostoon tarvittiin, kahvikupin tarkkuudella. Tauno selvitti pääsykokeen ja pääsi ottamaan omien sanojensa mukaan ensimmäiset askeleet elämänsä entraamisessa. Oppikoulun aloittamisen merkitystä koulupoika ei varmasti täysin tajunnut. Avasihan se tien säätykiertoon. Koulurahoja Tauno hankki aluksi myymällä rakentamaltaan pöydältä sanomalehtiä.

Oppikouluaikana Tauno liittyi suojeluskuntaan, mikä herätti kotona pahennusta. Olihan isä-Jussi ollut viikon vankeudessakin punakaartilaisena.

Lähinnä serkkunsa vaikutuksesta Tauno pyrki ja pääsi vuonna 1935 Oulun teknilliseen oppilaitokseen huoneenrakennusosastolle eli korkeimman tason koulutukseen rakennusalalla Helsingin ulkopuolella. Valmistuttuaan vuonna 1938 hän toimi kartoitustöissä. Sodan uhatessa hän ilmoittautui vapaaehtoisena Laatokan Karjalan linnoitustyömaan kartoitustöihin.

Talvisodan aikana Tauno komennettiin aliupseerikouluun ja välirauhan aikana hän toimi kouluttajana. Jatkosodan hän palveli Sinisessä prikaatissa Kannaksella ja Sallassa. Hänen rintamapalvelunsa jatkui kesän -44 suurhyökkäyksessä sodan loppuun saakka. Kersantti Tönning kotiutettiin marraskuussa 1944. Sodat olivat vieneet häneltä kuten hänen ikätovereiltaankin viisi parasta nuoruusvuotta, mitkä olisi pitänyt voida käyttää opiskeluun ja perheen perustamiseen..

Sodat käyneitä odottivat rauhan tultua mittaamattomat ongelmat. Ikäluokat olivat jääneet kouluttamatta, siirtolaisia luovutetusta Karjalasta oli 10 % maan asukasluvusta ja heidät oli ”kotoutettava”, sodissa kaatuneita ja invalidisoituneita oli lähes yhtä paljon, teollisuus , elinkeinoelämä ja julkinen talous olivat romahtaneet eivätkä pystyneet aluksi tarjoamaan työpaikkoja. Kaiken lisäksi oli valmistauduttava suorittamaan Neuvostoliitolle käsittämättömät sotakorvaukset. Pahin tilanne oli Pohjois-Suomessa, jossa sodan tuhojen korjaamisessa oli valtava työmaa.

Lyhyen työttömyysvaiheen jälkeen Tauno Tönning pestautui Lapin Rakennus Oy:n palvelukseen monien muiden nuorten rakennusmestarien tavoin. Hän työskenteli vastaavana mestarina ja rakennuspäällikkönä eri puolilla Pohjois-Suomea 13 vuotta. Työn tahti oli tiivis, lomiakaan ei ehtinyt viettää, perheenisä oli jatkuvasti poissa. Rakentaminen oli myös vaikeata, kun rakennusmateriaalista oli puutetta, sodat kokenut työvoima sopeutumatonta ja inflaatiokin pahimmillaan 1,5 % kuukaudessa. Tehtiin kuitenkin asuntoja, virastoja, kouluja, sairaalarakentamista. Kuusamon kirkko ja osuuspankin toimitalo Kemijärvelle kuluivat myös Taunon mestaroimiin kohteisiin.

Keväällä 1957 eli 41 vuotiaanaTauno Tönning tunsi olevansa valmis itsenäiseksi yrittäjäksi. Hän perusti Rakennusliike Tönningin. Ensimmäinen urakkakohde oli Lumijoen säästöpankki, siis paikkakunnalla, jonne hänen esi-isänsä oli aikanaan tullut Saksanmaalta. Kouluja rakennettiin Savukoskelle ja Suomussalmelle sekä Laanilan yhteiskoulu lähelle kotitaloa. Rakennusliike Tönning voitti v. 1960 kilpailun aikansa Oulun suurimmasta rakennuskohteesta, Oulun Sairaanhoito-oppilaitoksesta.

Yksityisellä nimellä toiminut rakennusliike muutettiin 1960-luvun alussa osakeyhtiöksi, Tönning Oy:ksi, ja sen osakkaiksi tuli lähimpiä työtovereita.

Rakennustoiminta laajeni edelleen, ja 1970-luvun alussa yhtiön omistus järjestettiin uudelleeen Oulun Rakennus Oy:ksi. Seuraavan vuosikymmenen eli 1980-luvun alussa Tauno Tönning oli saavuttanut eläkeiän, n. 64 vuotta ja luopui toimitusjohtajuudesta, kun yhtiön osakekanta myytiin Puolimatka Oy:lle.

Tauno Tönningin joko yksin tai pääosin omistamansa rakennusliikkeet ehtivät lähes neljännesvuosisadan aikana tuottaa uusia rakennuksia noin 3 miljoonaa m3. Parhaimmillaan yhtiö työllisti 1000 henkilöä. Huomattavimpia kohteita olivat Oulun yliopistollisen keskussairaalan eri vaiheet, Oulun yliopiston lääketieteen laitos ja Seinäjoen keskussairaala. Erittäin merkityksellinen ja menestyksellinen oli huomattava panos Kostamuskombinaatin rakentamisessa. Oululaiset rakennusliikkeet yhdistivät voimansa ja muodostivat Finnbotnia Oy:n. Tauno Tönning toimi sen hallituksen puheenjohtajana.

Tauno Tönningin johtaman rakennustoiminnan menestystekijöitä olivat laatutietoisuus, korkea rakentamisen moraali ja luotettavuus, vahva talous, matala organisaatio, kevyt ja kustannustehokas keskusjohto, tehtävien voimakas delegointi ja vastuuttaminen rakennuskohteisiin sekä luottamus avainhenkilöihin, joita hän otti yhtiökumppaneikseenkin. Vuonna 1976 tasavallan presidentti myönsi Tauno Tönningille rakennusneuvoksen arvonimen hänen ansioistaan rakentajana.

Varojen kartuttua Tauno Tönning teki vuosittain lahjoituksia hyviin tarkoituksiin, mm. Kulttuurirahastolle. Ajatus säätiöstä omalla nimellä syntyi 1970-luvun alussa. Säätiö perustettiin toukokuussa 1972, 44 vuotta sitten. Hallitukseen hän kutsui kanssaan vaimonsa Tuovi Tönningin, maaherra Niilo Ryhdän, yliopistonrehtori Markku Mannerkosken ja minut, Oulun Osuuspankin toimitusjohtaja Paavo Saaren. Perustajajäsenistä hallituksessa jatkavat edelleen puheenjohtajana rouva Tuovi Tönning ja varapuheenjohtajana Paavo Saari. Säätiö on toiminut alusta alkaen yleishyödyllisenä, ja sen tarkoituksena on edistää ja tukea teknillistieteellistä ja muuta taloudelliseen kasvuun tähtäävää tieteellistä tutkimustoimintaa.

Tauno Tönningin Säätiö on toimintansa aikana myöntänyt yhteensä n. 1650 apurahaa, valtaosan Oulun yliopiston väitöstutkimusten tueksi. Rahaa niihin on käytetty yleishyödyllisen säätiön velvoitteen mukaisesti yhteensä n. 5,4 miljoonaa euroa.

Säätiön yli 10 miljoonan euron suuruinen omaisuus on sijoitettuna pääosin liikekiinteistöihin. Noin viidenneksen osuus on arvopapereissa ja 1000 ha:n suuruisessa metsäomaisuudessa.

Tauno Tönning toimi aktiivisesti ja innolla säätiön hallituksen puheenjohtajana. Hän menehtyi 10.10.1985 69 vuoden iässä Korpilahdella kokouksessa, jossa häntä vaadittiin vastuuseen hänen ostamansa tilan myyjän laiminlyönneistä metsän uudistamisessa. Puheenjohtajana hän ehti toimia 13 vuotta. Puheenjohtajana on hänen jälkeensä toiminut rouva Tuovi Tönning.

Tauno Tönning on jättänyt rakentajana elämäntyöstään satamäärin kestäviä muistomerkkejä ympäri Pohjois-Suomea, jopa itärajan taaksekin. Yleensä rakennuksilla on kuitenkin elinkaarensa ja moniin sopii eteläpohjalainen sanonta :”kaikki joskus katoo”.

Säätiöllä ei kuitenkaan ole elinkaarta. Sen toiminta ulottuu kasvavana kauas tuleviin polviin. Horisontti on kaukana myös säätiön varojen hoidossa, aineellisen pääoman kartuttamisessa. Horisontti on niinikään kaukana varojen käyttämisessä henkisen pääoman kartuttamiseen Pohjoisen Suomen taloudellisen kehityksen edistämiseksi.

Hintan vaatimattomaan mökkiin 100 vuotta sitten syntyneestä pojasta on tullut tieteen mesenaatti.



Tauno Tönningin Säätiö, Torikatu 4, 90100 OULU, Puh. 040 518 2275

  näytä normaaliversio » Ylös