Säätiön historia



TAUNO TÖNNING

Hintanperän mökinpojasta rakennusneuvokseksi ja tutkimussäätiön perustajaksi

Tauno Tönning raivasi vaatimattomista lähtökohdista omalla yritteliäisyydellään, tarmokkuudellaan, kovalla työllä ja omien sanojensa mukaan myös onnella tien rakennusteollisuusjohtajaksi pohjoissuomalaisten rakennusliikkeiden eturiviin. Hänen toimintansa tuotti myös sen varallisuuden, jonka pohjalla Tauno Tönningin Säätiö kehittyi.

Lapsuus ja nuoruus

Tauno Tönning syntyi 29. huhtikuuta vuonna 1916 Hintanperällä Oulujoen pitäjässä, nykyisen Oulun kaupungin alueella. Tauno oli perheen neljästä lapsesta vanhin. Perhe asui mökissä, jonka kirvesmiesisä oli perinyt omalta isältään.

Tauno Tönning aloitti koulunkäynnin Laanilan kansakoulussa. Hänen käytyään kolme vuotta yläkansakoulua tuli eteen yksi hänen elämänsä suurimpia valintoja: käydäkö kansakoulua edelleen vai mennäkö oppikouluun, jonne kansakoulunopettaja Lauri Järvi Taunoa yllytti. Äiti asettui oppikouluun haluavan Taunon puolelle, mutta isä oli ankarasti vastaan. Kädenvääntö ratkaistiin siten, että poika sai yrittää, jos hankki itse joka markan vaatteiden ostoa myöten, mitä kouluun tarvittiin.Tauno alkoi pitää kirjaa menoistaan kahvikupin tarkkuudella ja aloitti elämänsä ”entraamisen”. Markan kunnioitus iskostui mieleen ja liikemiehen ura alkoi lehtien myynnillä.

Oppikoulun 13-vuotias Tauno Tönning aloitti Oulun suomalaisessa keskikoulussa talossa, jossa nykyisin toimii Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto. Oppikouluaikanaan Tauno liittyi myös suojeluskuntaan huolimatta siitä, ettei sitä Hintanperällä suopeasti katsottu.

Oppikoulu antoi Taunolle matemaattisen pohjan, mutta muuten hän on sanonut oppineensa siellä, että kun tunnustaa, ettei mitään tiedä, niin on melko oppinut.

Oppikoulukesät menivät tilapäistöissä. Koulun jälkeen Tauno Tönning pääsi kartoitustöihin Saimaan säännöstelytoimistoon. Tämä antoi virikkeitä teollisuuskouluun pyrkimiseen. Oulun teknillisen oppilaitoksen pääsykokeissa hän sai paikan huoneenrakennusosastolta. Lokakuussa 1935 hän aloitti opiskelun, ja suunta rakentajan elämäntyölle oli viitoitettu.

Opiskelukesät kuluivat edelleen kartoitus- ja maanmittaustehtävissä Saimaalla ja Karjalassa, ja valmistuttuaankin nuori rakennusmestari jatkoi samoissa maastotöissä. Työt vaihtuivat v.1939 linnoitustöiden kartoitukseen vapaaehtoisena Laatokan Karjalassa.

Miehuusaika ja rakennustoiminta

Talvisotaan Tauno Tönning ei ehtinyt, koska hänen palvelukseen astumismääräyksensä tuli vasta vuonna 1940. Välirauhan aikana Tauno koulutti aliupseerina varusmiehiä ja jatkosodan sytyttyä hän palveli Kannaksella ja Sallan rintamilla. Hänet kotiutettiin kersanttina marraskuusa 1944.

Sotavuosien jälkeen Tauno Tönning työskenteli vastaavana mestarina ja rakennuspäällikkönä Lapin Rakennus Oy:n palveluksessa 1950-luvun lopulle saakka. Erityisesti Lapin sodan tuhojen korjaaminen ja jälleenrakennuttaminen antoi hänelle runsaasti työtä.

Keväällä 1957 Tauno Tönning irtisanoutui Lapin Rakennus Oy:n palveluksesta ja perusti omalla nimellään rakennusliikkeen. Liike sai rakennettavikseen varsinkin koulurakennuksia ympäri Pohjois-Suomea. Vuonna 1960 liike voitti kilpailun Oulun sairaanhoito-oppilaitoksen rakentamisesta, mikä oli alueella aikansa suurin urakka. Taunon rakennusliike muutettiin osakeyhtiöpohjalle, Tönning Oy:ksi.

Oulun yliopistollinen keskussairaala oli 1960-luvun lopulla hyvin suuri hanke, ja Tönning Oy:kin pääsi osallistumaan sen rakentamiseen. Urakkatuotannon ohella rakennusliike harjoitti myös erittäin laajaa asuntotuotantoa varsinkin nopeasti kasvavalla Oulun alueella. Rakennusliike organisoitiin näihin aikoihin uudelleen, minkä jälkeen sen toimintaa jatkoi kaksi yhtiötä, Oulun Rakennus Oy ja Oulun Rakennuskone Oy.

Oulun Rakennus Oy jatkoi voimakasta asuntotuotantoaan ja sai urakalla rakennettavikseen mm. useita Oulun yliopistollisen keskussairaalan ja lääketieteellisen tiedekunnan osastoja sekä Seinäjoen keskussairaalan. Se osallistui myös Finnbotnia Oy:n osakkaana Kostamuksen teollisuuskombinaatin rakentamiseen.

Vuonna 1976 tasavallan presidentti myönsi Tauno Tönningille rakennusneuvoksen arvonimen hänen huomattavista ansioistaan rakennusteollisuuden harjoittajana erityisesti Pohjois-Suomessa.

Valtakunnalliset rakennusalan yritykset alkoivat näihin aikoihin kiinnostua oululaisista suurista rakennusliikkeistä, mm Oulun Rakennus Oy:stä. Sehän oli hyvämaineinen: Se ja sen edeltäjät olivat rakentaneet lähes 3 miljoonaa m3 laadukkaita asuntoja ja julkisia rakennuksia, ja sen talous oli vahva. Oulun Rakennus Oy:n osakkaat myivätkin osakkeensa Puolimatka Oy:lle ja Tauno Tönning luopui toimitusjohtajuudesta.

Tauno Tönningin Säätio

Pohjois-Suomeen keskittynyt Tauno Tönningin johtama voimakas ja menestyksellinen rakennusliiketoiminta toi myös henkilökohtaista vaurautta. Hän halusi jakaa tätä varallisuuttaan ja alkoi tukea erilaisia yleishyödyllisiä kohteita, aluksi rahastojen välityksellä. Myöhemmin Tönningille heräsi halu kohdistaa tukensa suoraan hänen tärkeinä pitämilleen asioille. Keskustelut yhteistyökumppaneiden kanssa johtivat ajatukseen hänen omaa nimeään kantavan säätiön perustamisesta.

Taloudesta ja sen kasvusta elinvoimansa saaneen rakennusliikkeen johtajana Tauno Tönningillä oli selvä käsitys siitä, että arvokkainta, mitä hän voisi tehdä taloudellisen kasvun turvaamiseksi myös tulevaisuudessa, oli panostaa korkeimpaan opetukseen ja tutkimukseen. Hänen ajatuksensa kohdistuivat luonnollisesti vuosikymmen aikaisemmin perustettuun Oulun yliopistoon, jolla ei ollut vanhojen korkeakoulujen tavoin tukenaan lukuisien yksityisten rahastojen pääomia.

Säätiön perustamisessa tarvittavan asiantuntemuksen ja avun tarjoutui antamaan tuttu pankinjohtaja, varatuomari Paavo Saari. Toukokuun 24. päivänä 1972 rakennusneuvos Tauno Tönning kutsui puolisonsa Tuovi Tönningin lisäksi yliopistonrehtori, professori Markku Mannerkosken, maaherra Niilo Ryhdän ja toimitusjohtaja Paavo Saaren kokoukseen. Siinä päätettiin perustaa aloitteentekijän nimeä kantava säätiö, ja allekirjoitettiin säädekirja. Säätiön tarkoitukseksi kirjattiin teknistieteellisen ja muun taloudelliseen kasvuun tähtäävän tieteellisen tutkimustoiminnan tukeminen. Paikalla olleet henkilöt muodostivat säätiölle hallituksen.

Tauno Tönningin Säätiö perustettiin pienellä, vain 30 000 markan pääomalla. Tauno Tönning ryhtyi hoitamaan tarmokkaasti säätiötä ja hänen toimenpiteensä johtivat siihen, että säätiö sai vastaanottaa jo ensimmäisen vuoden aikana yli 900 000 markan lahjoitukset. Niihin osallistuivat myös hänen puolisonsa sekä yhtiökumppaninsa. Reino Jokiranta ja Viljo Castrén.

Säätiön varallisuus koostui alkuvaiheessa pääasiassa lahjoituksina saaduista asunto-osakkeista. Ne realisoitiin myöhemmin ja vapautuneet varat investoitiin kaupan keskusliikkeiden liikekiinteistöihin.

Tauno Tönningin yhtenä tavoitteena oli hankkia 1000 ha hyviä metsiä ja ennen kuolemaansa hän pääsi lähelle tätä tavoitetta. Ennen säätiön perustamista yksityisesti hankkimansa metsät hän lahjoitti säätiölle. Se on jatkanut metsiin investoimista, niin että Tönningin asettama hankintatavoite on nyttemmin tullut täytetyksi.

Suhtautuminen arvopaperisijoittamiseen on ollut alkuvuosina hyvin varovaista ja sen osuus on ollut vähäinen.

Säätiön toiminta Tauno Tönningin kuoleman jälkeen

Rakennusneuvos Tauno Tönning menehtyi 10.10.1985 sairauskohtaukseen, jonka hän sai Korpilahdella osallistuessaan säätiön metsäasioita käsitelleeseen kokoukseen. Hänen kuolemansa jälkeen säätiön hallituksen puheenjohtajaksi valittiin rouva Tuovi Tönning ja varapuheenjohtajaksi Paavo Saari.

Vuonna 1986 eläkevuosilleen Hämeeseen siirtyneen Niilo Ryhdän tilalle hallitukseen valittiin maaherra Ahti Pekkala. Samana vuonna säätiön metsäasiantuntijaksi hallitukseen astui professori Pentti Alho.

Rehtori Markku Mannerkosken muutettua Oulusta v. 1987 valittiin hänen tilalleen yliopiston vararehtori Paavo Uronen, ja hänen siirryttyään v. 1989 Helsinkiin, hallitukseentuli professori, sitemmin yliopiston rehtori Juhani Oksman. Vuonna 1996 Paavo Saari siirtyi säätiön asiamieheksi, ja hänen tilalleen hallitukseen valittiin yliopistonrehtori, professori Lauri Lajunen.

Säätiön nykyiseen hallitukseen kuuluvat puheenjohtajana rouva Tuovi Tönning, varapuheenjohtajana varatuomari, tekn. tri hc Paavo Saari ja jäseninä yliopistonrehtori, professori Lauri Lajunen sekä johtaja, metsänhoitaja Niilo Piisilä ja diplomi-insinööri Hannu Rautiainen.
Säätiön kahdeksan ensimmäistä vuotta eli vuoteen 1980 säätiön asiamiehenä toimi hallituksen jäsenyyden ohessa varatuomari Paavo Saari. Varatuomari Hannu Koskela ja maisteri Harri Kynnös hoitivat tointa sen jälkeen lyhyet kaudet, minkä jälkeen asiamiehenä toimi vuosina 1985-1996 VTK Matti Kiviniemi. Kuten edellä on mainittu varatuomari Paavo Saari on hoitanut säätiön asiamiehen tehtävää uudelleen vuodesta 1996 alkaen vuoteen 2006, jolloin asiamieheksi valittiin professori Harri Haapasalo.

Säätiön tilejä ovat hoitaneet kiinteistönvälittäjä Aune Leinonen, Anja Karppisen tilitoimisto sekä vuodesta 1994 alkaen Juho Hautalan tilitoimisto. Nykyisin tehtävää hoitaa Visma Oy-niminen yhtiö.

Säätiön tase ylitti ensimmäisten 10 vuoden toiminnan jälkeen 10 miljoonaa markkaa ja 20 vuoden jälkeen vuonna eli vuonna 1992 se oli noussut 24 miljoonaan markkaan. Vuoden 2001 päättyessä ja siis 30. toimintavuonna taseen loppusumma oli 36,7 miljoonaa markkaa eli 6,17 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 eli 40 toimintavuoden jälkeen tasesumma oli ylittänyt 10 miljoonaa euroa.

Säätiön taseesta n. 85 % koostuu kiinteästä omaisuudesta, missä suurimpina ryhminä ovat liikeosakket ja –kiinteistöt. Tähän ryhmään kuuluvat myös yhteensä n. 1000 ha käsittävät metsätilat. Arvopaperien eli osake- ja rahastosijoitusten osuus on n. 15 %.

Säätiön tukitoiminta

Apurahat

Säätiön tarkoituksena on Pohjois-Suomen taloudelliseen kasvuun tähtäävän tieteellisen tutkimuksen tukeminen. Valtaosa tuesta on suunnattu Oulun yliopistossa suoritettaviin väitöstutkimuksiin. Säännöissä oletetaan, että teknistieteellinen tutkimus sinällään tähtää talouskasvuun. Muiden tiedekuntien tutkimuskohteita tuetaan sikäli kuin ne tukevat Pohjois-Suomen taloudellista kasvua. Hakijoita pyydetään esittämään tästä perustelunsa, minkä vaikuttavuuden alueen talouselämän asiantuntija arvioi tieteellisen siantuntijalausunnon lisäksi.
Säätiön myöntämien apurahojen määrä oli aluksi pieni, mutta se on voimakkaasti kasvanut säätiön varallisuuden lisääntyessä. Ensimmäisten 20 vuoden aikana myönnettiin 490 apurahaa, yhteensä 813 000 euroa. Kuluneiden 40 vuoden aikana on myönnetty 1450 apurahaa, yhteensä 4,3 miljoonaa euroa.

Myönnetyistä apurahoista runsas puolet on suuntautunut yliopiston teknillisen tiedekunnan väitöstutkimuksiin. Runsas viidennes on kohdistunut luonnontieteellisen tiedekunnan ja runsas kymmenesosa taloustieteellisen tiedekunnan tutkimuskohteisiin.

Stipendit

Vuonna 2000 säätiö alkoi myöntää tiedekuntien harkinnan mukaan parhaiten perustutkinnon suorittaneille opiskelijoille 10 000 markan suuruisia tunnustusstipendejä. Niitä on myönnetty vuosittain kuusi kappaletta, joista kolme stipendiä luovutetaan teknillisestä maistereille sekä yksi taloustieteiden tiedekunnan maisterille tai ekonomille.

Tunnustuspalkinnot

Tauno Tönningin Säätiö on jakanut kuusi palkintoa tunnustuksena erityisen huomattavasta työstä, jota on tehty säätiön tukemilla aloilla Pohjois-Suomen kehittämisen hyväksi. Vuonna 1979 professori Uolevi Konttiselle myönnettiin 15 000 markan palkinto tunnustuksena luovan koneenrakennuksen ja koneensuunnitteluopin opetuksen hyväksi ja vuonna 1982 Erkki Koiso-Kanttilalle 20 000 markkaa tunnustuksena Oulun yliopiston hyväksi suoritetusta työstä. Vuonna 1985 säätiö jakoi kolmannen, 15 000 markan suuruisen palkinnon professori Matti Otalalle hänen ansioistaan elektroniikan alan tutkimuksen ja tuotannon käynnistämisessä ja kasvussa Pohjois-Suomessa. Vuonna 1989 myönnettiin professori Markku Mannerkoskelle 25 000 markan tunnustuspalkinto pitkäaikaisesta työstä rehtorina Oulun yliopiston ja säätiön tarkoitusperien toteuttamiseksi. Vuonna 1997 myönnetiin 50 000 markan suuruinen tunnustuspalkinto insinööri Timo Patjalle hänen aktiivisesta ja ratkaisevasta panoksestaan Oulun Teknologiakylän käynnistämisessä ja puitteiden luomisessa. Vuonna 2012 myönnettiin rehtori, professori emeritus Juhani Oksmanille, ensimmäiselle Oulun yliopiston sähköalan professorille, 10 000 euron tunnustuspalkinto.

Taiteen tukeminen

Taiteen tukeminen ei varsinaisesti kuulu säätiön toimintaan. Kun kuitenkin professori Seppo Kimanen etsi vuonna 1982 pohjoissuomalaista mesenaattia Lontoosta löytämälleen Stradivariuksen oppilaan Alessandro Gaglianon v. 1704 rakentamalle hienolle antiikkiviululle ja suositteli Tauno Tönningin säätiölle viulun ostamista, säätiö suostui ehdotukseen. Kimanen vakuutti, että viulun arvo nousee ainakin seuraavat sata vuotta, joten hankintaa voitiin perustella myös sijoituksena. Viulu on ilmeisesti ainoa pohjoissuomalaisessa omistuksessa oleva antiikkiviulu.

Viulu luovutetaan määrävuosiksi lahjakkaalle, taitonsa jo osoittaneelle pohjoissuomalaiselle viulistille. Ensimmäinen viulun haltija oli Päivyt Rajamäki. Hänen jälkeensä viulun ovat saaneet Leena Holma, Anna-Leena Haikola, Reeta Maalismaa, Antti Tikkanen, Timo Vanhamäki, Elina Viitasaari, Hanna Holma ja Vilma Perkiömäki.

Kustannustoiminta

Säätiö on harjoittanut pienimuotoista kustannustoimintaa. Rakennusneuvos Tönning kirjoitti elinaikanaan muistelmateokset ”Ollutta ja mennyttä” sekä ”Herrojen kanssa marjassa”, jotka on julkaistu kirjoina.

Säätiön 30. toimintavuonna on kustannettu Esko Vesalan kirjoittama Pyykön tilahistoria. Utajärven kunnan Niskan kylässä sijaitseva, säätiön omistuksessa oleva Pyykön tila on ollut kauan tunnettu huomattavana ja vieraanvaraisena talona, jolla on mielenkiintoinen, suurta joukkoa ihmisiä koskettava historia.

Luonnonsuojelu

Vuonna 2010 on Jyväskylän Korpilahdella sijaitsevalle säätiön omistamalle Tuovilan tilalle Päijänne-järven tuntumaan perustettu yhteistyössä ympäristökeskuksen kanssa 33 ha:n laajuinen luonnonsuojelualue.
Rakennussuojelua säätiö on harjoittanut useita vuosia suorittamalla ympäristökeskuksen valvonnassa entistämiskorjauksia säätiön Utajärvellä omistamalla vanhalla Pyykön kestikievaritilalla.

Tauno Tönningin Säätiö, Torikatu 4, 90100 OULU, Puh. 040 518 2275Mobiili