Katselet mobiililaitteille optimoitua versiota, mutta et näytä käyttävän mobiililaitetta. Klikkaa tästä jos haluat siirtyä normaalille sivustolle.

Säätiön historia



Pohjois-Suomeen keskittynyt Tauno Tönningin johtama voimakas ja menestyksellinen rakennusliiketoiminta toi myös henkilökohtaista vaurautta. Hän halusi jakaa tätä varallisuuttaan ja alkoi tukea erilaisia yleishyödyllisiä kohteita, aluksi rahastojen välityksellä. Myöhemmin Tönningille heräsi halu kohdistaa tukensa suoraan hänen tärkeinä pitämilleen asioille. Keskustelut yhteistyökumppaneiden kanssa johtivat ajatukseen hänen omaa nimeään kantavan säätiön perustamisesta.

Taloudesta ja sen kasvusta elinvoimansa saaneen rakennusliikkeen johtajana Tauno Tönningillä oli selvä käsitys siitä, että arvokkainta, mitä hän voisi tehdä taloudellisen kasvun turvaamiseksi myös tulevaisuudessa, oli panostaa korkeimpaan opetukseen ja tutkimukseen. Hänen ajatuksensa kohdistuivat luonnollisesti vuosikymmen aikaisemmin perustettuun Oulun yliopistoon, jolla ei ollut vanhojen korkeakoulujen tavoin tukenaan lukuisien yksityisten rahastojen pääomia.

Säätiön perustamisessa tarvittavan asiantuntemuksen ja avun tarjoutui antamaan tuttu pankinjohtaja, varatuomari Paavo Saari. Toukokuun 24. päivänä 1972 rakennusneuvos Tauno Tönning kutsui puolisonsa Tuovi Tönningin lisäksi yliopistonrehtori, professori Markku Mannerkosken, maaherra Niilo Ryhdän ja toimitusjohtaja Paavo Saaren kokoukseen. Siinä päätettiin perustaa aloitteentekijän nimeä kantava säätiö, ja allekirjoitettiin säädekirja. Säätiön tarkoitukseksi kirjattiin teknistieteellisen ja muun taloudelliseen kasvuun tähtäävän tieteellisen tutkimustoiminnan tukeminen. Paikalla olleet henkilöt muodostivat säätiölle hallituksen.

Tauno Tönningin Säätiö perustettiin pienellä, vain 30 000 markan pääomalla. Tauno Tönning ryhtyi hoitamaan tarmokkaasti säätiötä ja hänen toimenpiteensä johtivat siihen, että säätiö sai vastaanottaa jo ensimmäisen vuoden aikana yli 900 000 markan lahjoitukset. Niihin osallistuivat myös hänen puolisonsa sekä yhtiökumppaninsa. Reino Jokiranta ja Viljo Castrén.

Säätiön varallisuus koostui alkuvaiheessa pääasiassa lahjoituksina saaduista asunto-osakkeista. Ne realisoitiin myöhemmin ja vapautuneet varat investoitiin kaupan keskusliikkeiden liikekiinteistöihin.

Tauno Tönningin yhtenä tavoitteena oli hankkia 1000 ha hyviä metsiä ja ennen kuolemaansa hän pääsi lähelle tätä tavoitetta. Ennen säätiön perustamista yksityisesti hankkimansa metsät hän lahjoitti säätiölle. Se on jatkanut metsiin investoimista, niin että Tönningin asettama hankintatavoite on nyttemmin tullut täytetyksi.

Suhtautuminen arvopaperisijoittamiseen on ollut alkuvuosina hyvin varovaista ja sen osuus on ollut vähäinen.

Säätiön toiminta Tauno Tönningin kuoleman jälkeen

Rakennusneuvos Tauno Tönning menehtyi 10.10.1985 sairauskohtaukseen, jonka hän sai Korpilahdella osallistuessaan säätiön metsäasioita käsitelleeseen kokoukseen. Hänen kuolemansa jälkeen säätiön hallituksen puheenjohtajaksi valittiin rouva Tuovi Tönning ja varapuheenjohtajaksi Paavo Saari.

Vuonna 1986 eläkevuosilleen Hämeeseen siirtyneen Niilo Ryhdän tilalle hallitukseen valittiin maaherra Ahti Pekkala. Samana vuonna säätiön metsäasiantuntijaksi hallitukseen astui professori Pentti Alho.

Rehtori Markku Mannerkosken muutettua Oulusta v. 1987 valittiin hänen tilalleen yliopiston vararehtori Paavo Uronen, ja hänen siirryttyään v. 1989 Helsinkiin, hallitukseen tuli professori, sitemmin yliopiston rehtori Juhani Oksman. Vuonna 1996 Paavo Saari siirtyi säätiön asiamieheksi, ja hänen tilalleen hallitukseen valittiin yliopistonrehtori, professori Lauri Lajunen.

Säätiön nykyiseen hallitukseen kuuluvat puheenjohtajana rouva Tuovi Tönning, varapuheenjohtajana varatuomari, Paavo Saari ja jäseninä yliopistonrehtori, professori Lauri Lajunen sekä johtaja, metsänhoitaja Niilo Piisilä ja diplomi-insinööri Hannu Rautiainen.
Säätiön kahdeksan ensimmäistä vuotta eli vuoteen 1980 säätiön asiamiehenä toimi hallituksen jäsenyyden ohessa varatuomari Paavo Saari. Varatuomari Hannu Koskela ja maisteri Harri Kynnös hoitivat tointa sen jälkeen lyhyet kaudet, minkä jälkeen asiamiehenä toimi vuosina 1985-1996 VTK Matti Kiviniemi. Kuten edellä on mainittu varatuomari Paavo Saari on hoitanut säätiön asiamiehen tehtävää uudelleen vuodesta 1996 alkaen vuoteen 2006, jolloin asiamieheksi valittiin professori Harri Haapasalo.

Säätiön tukitoiminta



Apurahat

Säätiön tarkoituksena on Pohjois-Suomen taloudelliseen kasvuun tähtäävän tieteellisen tutkimuksen tukeminen. Valtaosa tuesta on suunnattu Oulun yliopistossa suoritettaviin väitöstutkimuksiin. Säännöissä oletetaan, että teknistieteellinen tutkimus sinällään tähtää talouskasvuun. Muiden tiedekuntien tutkimuskohteita tuetaan sikäli kuin ne tukevat Pohjois-Suomen taloudellista kasvua. Hakijoita pyydetään esittämään tästä perustelunsa, minkä vaikuttavuuden alueen talouselämän asiantuntija arvioi tieteellisen siantuntijalausunnon lisäksi.
Säätiön myöntämien apurahojen määrä oli aluksi pieni, mutta se on voimakkaasti kasvanut säätiön varallisuuden lisääntyessä. Ensimmäisten 20 vuoden aikana myönnettiin 490 apurahaa, yhteensä 813 000 euroa. Vuoteen 2020 mennessä säätiöstä on myönnetty 1878 apurahaa, yhteensä 6,321 miljoonaa euroa.

Tunnustuspalkinnot

Tauno Tönningin Säätiö on jakanut kuusi palkintoa tunnustuksena erityisen huomattavasta työstä, jota on tehty säätiön tukemilla aloilla Pohjois-Suomen kehittämisen hyväksi. Vuonna 1979 professori Uolevi Konttiselle myönnettiin 15 000 markan palkinto tunnustuksena luovan koneenrakennuksen ja koneensuunnitteluopin opetuksen hyväksi ja vuonna 1982 Erkki Koiso-Kanttilalle 20 000 markkaa tunnustuksena Oulun yliopiston hyväksi suoritetusta työstä. Vuonna 1985 säätiö jakoi kolmannen, 15 000 markan suuruisen palkinnon professori Matti Otalalle hänen ansioistaan elektroniikan alan tutkimuksen ja tuotannon käynnistämisessä ja kasvussa Pohjois-Suomessa. Vuonna 1989 myönnettiin professori Markku Mannerkoskelle 25 000 markan tunnustuspalkinto pitkäaikaisesta työstä rehtorina Oulun yliopiston ja säätiön tarkoitusperien toteuttamiseksi. Vuonna 1997 myönnetiin 50 000 markan suuruinen tunnustuspalkinto insinööri Timo Patjalle hänen aktiivisesta ja ratkaisevasta panoksestaan Oulun Teknologiakylän käynnistämisessä ja puitteiden luomisessa. Vuonna 2012 myönnettiin rehtori, professori emeritus Juhani Oksmanille, ensimmäiselle Oulun yliopiston sähköalan professorille, 10 000 euron tunnustuspalkinto.

Taiteen tukeminen

Taiteen tukeminen ei varsinaisesti kuulu säätiön toimintaan. Kun kuitenkin professori Seppo Kimanen etsi vuonna 1982 pohjoissuomalaista mesenaattia Lontoosta löytämälleen Stradivariuksen oppilaan Alessandro Gaglianon v. 1704 rakentamalle hienolle antiikkiviululle ja suositteli Tauno Tönningin säätiölle viulun ostamista, säätiö suostui ehdotukseen. Kimanen vakuutti, että viulun arvo nousee ainakin seuraavat sata vuotta, joten hankintaa voitiin perustella myös sijoituksena. Viulu on ilmeisesti ainoa pohjoissuomalaisessa omistuksessa oleva antiikkiviulu.

Viulu luovutetaan määrävuosiksi lahjakkaalle, taitonsa jo osoittaneelle pohjoissuomalaiselle viulistille. Ensimmäinen viulun haltija oli Päivyt Rajamäki. Hänen jälkeensä viulun ovat saaneet Leena Holma, Anna-Leena Haikola, Reeta Maalismaa, Antti Tikkanen, Timo Vanhamäki, Elina Viitasaari, Hanna Holma, Vilma Perkiömäki ja Matias Lahti. Viulun nykyinen haltija on Sonja Tuomela.

Luonnonsuojelu

Vuonna 2010 on Jyväskylän Korpilahdella sijaitsevalle säätiön omistamalle Tuovilan tilalle Päijänne-järven tuntumaan perustettu yhteistyössä ympäristökeskuksen kanssa 33 ha:n laajuinen luonnonsuojelualue.
Rakennussuojelua säätiö on harjoittanut useita vuosia suorittamalla ympäristökeskuksen valvonnassa entistämiskorjauksia säätiön Utajärvellä omistamalla vanhalla Pyykön kestikievaritilalla.


Tauno Tönningin Säätiö, Torikatu 4 A 2, 90100 OULU, Puh. +358 413 194 700

  näytä normaaliversio » Ylös